Luettelo eli luetelma voi sopivasti käytettynä rytmittää ja keventää tekstiä. Luetelmaa kirjoittaessa on tärkeää muistaa, että luetelmakohtien pitäisi olla keskenään samanmuotoisia, siis symmetrisiä. Luetelman edellä on tavallisesti otsikko tai johdantolause, joka antaa tietoa luetelman osista.
Hyvin muotoiltu luetelma on helppo ymmärtää, ja se auttaa hahmottamaan tekstin asiasisältöä. Alle kootuissa esimerkeissä luetelmakohdat eivät ole samanmuotoisia, mikä hankaloittaa lukemista ja saa lukijan palaamaan johdantolauseeseen tai muutoin pohtimaan tekstin merkitystä.
1) Säätiö myöntää avustuksen henkilölle
– joka lähettää hakemuksen
– jonka sukulainen kuuluu säätiön hallitukseen
– joka salaa syyn avustushakemukseen
– kun on saatu tarvittavat tiedot.2) Taikuri ei ole vastuussa tempun epäonnistumisesta tilanteissa, joissa
– syy johtuu lavasteista
– jos yleisöavustaja mokaa
– mikäli lapsiyleisö riehaantuu.
Edellä annetuissa esimerkeissä luetelmakohtien on tarkoitus olla osa johdantolausetta. Ensimmäisessä luetelmassa on kyse johdantolauseen sivulauseista, ja siksi luettelon viimeinen kohta on selvintä muuttaa samaan muotoon kuin luetelman muut kohdat (”jolta on saatu tarvittavat tiedot”). Toisessa luetelmassa sivulauseen muoto on osoitettu heti johdantolauseessa, joka loppuu konjunktioon ”joka”. Kaikkien luetelman kohtien pitäisi siis sopia johdantolauseen jatkoksi, eikä ylimääräisiä konjunktioita (jos, mikäli) tarvita.
3) Taiteilijalla on velvollisuus selvittää
– onko näyttelytila hyvä
– neuvotella myyntiprovisiosta
– tarvittaessa hoitaa taideteosten kuljetus.
Kolmannessa luetelmassa johdantolause ja ensimmäinen luetelmakohta sopivat hyvin yhteen, kun taas loppuosa luetelmasta ei tunnu sopivan johdantolauseeseen. Tässäkin luetelman on tarkoitus olla osa johdantolausetta, ja johdantolause pitäisi lyhentää muotoon ”Taiteilijalla on velvollisuus”. Näin jokaisessa luetelmakohdassa olisi verbi (selvittää, neuvotella, hoitaa) ja koko luetelma olisi samanmuotoinen.
4) Seuraavassa kuvataan kääntäjän tavallisimmat tehtävät:
– Kääntäjä kääntää tekstin yhdestä kielestä toiseen.
– Tiedonhaku on aina osa käännösprosessia.
– Viimeistelty lopputulos edellyttää oikolukua.
– Kustannustoimittajan kommentit.
Neljännessä luetelmassa kolme ensimmäistä luetelmakohtaa ovat virkkeitä, kun taas viimeinen kohta ei ole kokonainen virke. Viimeinen kohta pitäisi selvyyden vuoksi muuttaa virkkeeksi (esim. ”Kustannustoimittajan kommentit pitää huomioida.”), jotta luetelma olisi helposti ymmärrettävä, eikä lukijan tarvitsisi arvailla tekstin merkitystä.